Suomalaisissa looseissa käytettävän rituaalimusiikin on säveltänyt Jean Sibelius, joka oli vapaamuurari. Alkuaikoina soittimena oli poljettava urkuharmoni.



Vapaamuurariuden 3. asteen saavuttanutta sanotaan mestarimuurariksi.

Mestarimuurarin (3°) esiliina


 

 



.


.

Vanha Killwilling loosin huoneisto Skotlannissa (1600-luvulta)




.




.

Vanha temppeliritariasteen esliina (ei käytössä nykyisin)




.






.

Mitä vapaamuurarius on?

Vapaamuurariuden tarkoitus ja luonne


Vapaamuurarius on inhimillisiä hyveitä vertauskuvien avulla opettava veljeskunta, joka ohjaa jäseniään ajattelemaan elämän perimmäisiä kysymyksiä sekä elämään totuudellisuuden, avuliaisuuden ja lähimmäisenrakkauden hengessä. Lyhyesti sanoen: vapaamuurarius on elämäntaidon oppi ja elämäntapa.

Vapaamuurariloosi on paikka, jossa opetus tapahtuu satoja vuosia vanhojen rituaalien mukaan. Loosiin saapuessan vapaamuurarit jättävät sen ulkopuolelle arvoasteensa ja yhteiskunnalliset asemansa; näin loosi on paikka, jossa kaikki ovat samanarvoisia veljiä keskenään. Loosin ulkopuolelle jätetään myös ja kaikki arkiset ajatukset ja kiireet; näin loosissa vallitse seesteinen ja harras tunnelma, joka tarjoaa hyvät puitteet mielen rauhoittumiselle.

Vapaamuurariudella ei ole dogmeja eikä se ole uskonto, vaikka istunnoissa onkin esillä Raamattu tai muu pyhä kirja. Pyhä kirja edustaa niitä uskonnollisia ja eettisiä arvoja, joihin vapaamuurarit ovat sitoutuneet. 

Vapaamuurariuden opettamista hyveistä keskeisimpiä ovat:

  • totuudenrakkaus,
  • suvaitsevaisuus,
  • lähimmäisenrakkaus,
  • avuliaisuus ja
  • veljeys.

Vapaamuurariudessa toiminnan painopiste on jäsenistön henkisten ominaisuuksien rakennustyössä. Rituaali on vapaamuurariuden ydin. Siinä yhdistyvät eettiseen arvomaailmaan ja ikivanhoihin vertauskuviin perustuvat opetukset. Rituaalien salaisuudet voivat avautua vain henkilökohtaisesti koettuina, minkä vuoksi niitä ei voi esimerkiksi kirjoista lukemalla ymmärtää. Jotta rituaalien henkilökohtaisen kokemuksen tuoreus säilyisi, niistä ei etukäteen kerrota mitään. Rituaalit ovatkin vapaamuurariuden lähes ainoita salaisuuksia – miltei kaikesta muusta voi kertoa myös ulkopuolisille. Kuitenkaan ei pidetä soveliaana kertoa ulkopuolisille, keitä henkilöjä kuuluu vapaamuurareihin. Sen sijaan jokainen jäsen saa halutessaan vapaasti itse kertoa omasta jäsenyydestään. 

Vapaamuurarius ei vaadi jäseniltään sellaisia vakuutuksia tai lupauksia, jotka olisivat ristiriidassa maan lakien tai jäsenten yhteiskunnallisten velvollisuuksien kanssa. Vapaamuurarivakuutusten keskeisin kohta on salassapitositoumus, joka koskee kunkin asteen rituaalia. Nämä vakuutukset sitovat miestä koko hänen elämänsä ajan, myös siinä tapauksessa, että hän jossain vaiheessa eroaisi vapaamuurarijärjestöstä.

Vapaamuurarius on pääasiassa miesten toimintaa, mutta useissa maissa on myös naisvapaamuurarien ja yhteisvapaamuurarien toimintaryhmiä. Lisäksi vapaamuurarien puolisoilla on omia tilaisuuksia. Samoin on yhteisiä tilaisuuksia, joihin voidaan kutsua kummatkin puolisot.
 


Vapaamuurariuden historia
 

Vapaamuurarius syntyi 1600-luvulla Englannissa. Loosien esikuvana olivat keskiaikaisten kirkonrakentajien killat. Tuolloin jokaisen kirkon rakennuspaikan yhteydessä oli maja eli loosi, joissa rakentajat kokoontuivat mestarinsa johdolla. Loosin suojissa he opettivat oppipojilleen käytännön taitoja, jotka pidettiin ulkopuolisilta salassa. Kun rakennustyöt myöhäiskeskiajalla vähenivät, kiltojen toiminta tyrehtyi. Valistusaatteiden alkaessa nostaa päätään rakentajakillat otettiin uuteen käyttöön. Ne tarjosivat hyvän suojan siihen aikaan vallankumouksellisiksi koettujen tasa-arvoaatteiden vaalimiselle. Looseista tuli käytännöllisen rakentamisen sijasta henkisen rakentamisen suojapaikkoja. Käytännön kivirakentaminen muuttui ihmisen henkisen temppelin rakentamiseksi, jota alettiin nimittää vapaa­muurariudeksi. Vapaamuurariuden vakiintuminen nykyiseen muotoonsa alkoi 1700-luvulla Englannissa, Ranskassa ja Saksassa. Vapaamuurarius levisi Amerikkaan ja Englannin siirtomaihin siirtolaisten, sotilaiden ja kauppiaiden mukana.
 

Suomeen vapaamuurarius tuli Ruotsin kautta. Ensimmäinen meille perustettu loosi oli nimeltään S:t Augustin ja se aloitti toimintansa Helsingissä 1762. Vapaamuurarien toiminta Suomessa lakkasi kuitenkin 1808 sodan vuoksi ja oli keskeytyksissä koko Venäjän vallan ajan. Vapaamuurarius pääsi Suomessa uudelleen käyntiin vasta itsenäistymisen jälkeen 1920-luvulla, jolloin sen toivat meille uudessa muodossa New Yorkissa toimineet amerikansuomalaiset vapaamuurarit. Ensimmäinen loosi oli nimeltään Suomi loosi nro 1 ja se aloitti toimintansa Helsingissä 1922.
 

Yksi ensimmäisistä loosiin otetuista suomalaisista oli Jean Sibelius, joka sittemmin sävelsi ainutlaatuisen kauniin musiikin suomalaiseen vapaamuurarirituaaliin. Samalla vuosikymmenellä loosit perustettiin myös Turkuun ja Tampereelle. Vapaamuurarijärjestön lupaavasti alkaneen kasvun keskeytti 1939 alkanut talvisota. Olojen vakiinnuttua sodan jälkeen, alkoi 1950-luvulla vapaamuurariuden voimakas leviäminen koko Suomeen ja jäsenmäärä kasvoi nopeasti.

Vapaamuurariuden eri muodot ja riitit


1600-luvulla toimineiden loosien rituaaleissa oli runsaasti kristillisiä piirteitä, mutta 1700-luvulla niistä muokattiin luonteeltaan yleisuskonnollisia ja ne alkoivat hyväksyä jäsenikseen muitakin kuin kristillistä uskoa tunnustavia – esimerkiksi juutalaisia.
 

"Sinisen muurariuden" täydennykseksi syntyi 1700- ja 1800-luviilla useita liitännäisiä astejärjestelmiä, kuten "Yorkin riittiin" kuuluvat asteet, sekä "Skottilaiseen riittiin" kuuluvat asteet.

"Sininen Muurarius" käsittää asteet 1° - 3°:

1° oppilasmuurari
2° veljesmuurari
3° mestarimuurari
 

"Yorkin riittiin" kuuluvat meillä Suomessa seuraavat asteet:

Merkkimestari
Royal Arch
Temppeliritari
Maltan ritari
Konstantinuksen Punaisen Ristin ritari

"Skottilaiseen riittiin" kuuluvat asteet 4° - 33°, joista kaikkia ei anneta täyden rituaalin mukaan.

Manittujen riittien lisäksi Suomessa toimii muutamia muitakin vapaamuurarillisia asteita, kuten Royal Ark Mariner ja Royal Order of Scotland.

"Sininen muurarius", merkkimuurarius, Royal Arch ja Royal Ark Mariner ovat yleisuskonnollisia, kun taas muut edellä mainitut edellyttävät kristillisitä uskoa.
 

Vapaamuurariuden levinneisyys


Maailmanlaajuisesti vapaamuurareita on nykyisin noin 2,8 miljoonaa. Vapaamuurarit ovat maailman suurin miesten järjestö, jossa on jäseniä enemmän kuin esimerkiksi Lions- ja Rotary -järjestöissä yhteensä. Vapaamuurarit ovat myös maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ja yhä toimiva miesten järjestö. Vapaamuurareilla ei ole mitään kansainvälistä keskusjohtoa, vaan kunkin maan suurloosit ja korkeimmat neuvostot ovat täysin suvereeneja omilla valta-alueillaan. Suurloosit ja korkeimmat neuvostot tunnustavat toisiaan samaan tapaan kuin itsenäiset valtiot toisiaan.

Suomen suurloosin alaisuudessa on Suomessa 35 paikkakunnalla yhteensä 172 sinistä loosia, joissa on yhtensä noin 7.400 jäsentä. Lisäksi Suomessa toimii Ruotsin suurloosin alaisuudessa noin 1.300 vapaamuuraria.

Eri maiden ja järjestelmien vapaamuurarirituaalit vaihtelevat niiden historiallisista kehitysvaiheista riippuen. Tietyt keskeiset asiat ovat kuitenkin samanlaisia, kuten esimerkiksi se, että perusasteita on kolme: oppilasmuurari, veljesmuurari ja mestarimuurari. Samoin skottilaiseen riittiin kuuluu kaikissa maissa 33 astetta. Myös esiliinat, kaulurit ja olkanauhat ovat pääosin samanlaisia, joskin muodoissa, väreissä ja koristelussa on eroja.

Suomen suurloosin käyttämä rituaali on vanhaa irlantilaista perua 1700-luvulta ja se on käännetty suomeksi New Yorkin suurloosin rituaalin pohjalta. Vapaamuurarit pitävät tärkeänä, että rituaalit säilytetään mahdollisimman muuttumattomina ja siirretään sellaisina myös tuleville polville. Sen vuoksi rituaaleissa esiintyy runsaasti vanhoja sanontoja, kuvia, esineitä ja seremonioita. Jokainen vapaamuurariksi tullut on aikanaan läpikäynyt samat vastaanottorituaalit.

 

Millaista hyväntekeväisyyttä vapaamuurarit harjoittavat?


Monissa maissa vapaamuurarit tunnetaan erityisesti laajasta hyväntekeväisyydestään. Esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa on useita vapaamuurarien ylläpitämiä sairaaloita. Suomessa vapaamuurarien hyväntekeväisyydestä ei ole julkisesti paljoa puhuttu, vaikka vapaamuurariloosit ja - killat lahjoittavat vuosittain huomattavia summia hyväntekeväisyyteen.


Leskenrovon tai almun kerääminen vapaamuurari-istunnoissa on yhtä vanha tapa kuin nykymuotoinen vapaamuurarius. Se ei rasita kenenkään veljen taloutta, mutta mahdollistaa erään vapaamuurarien tärkeän velvollisuuden: hädänalaisten auttamisen.

Perinteisiä suomalaisten vapaamuurarien avustuskohteita ovat olleet sotaveteraanit, vammaiset, vanhukset, partiotyö, vaikeasti sairaat lapset ja varattomat opiskelijat. Vapaamuurarien hyväntekeväisyysjärjestöjä ovat muun muassa Vanhusten ja Lasten Tuki -säätiö, Humanitas-Seura, Pro Humanitate Säätiö, Sompala-seura ja Kareliasäätiö. Lisäksi vapaamuurarien puolisoiden muodostama Nova Humana ry harjoittaa merkittävää hyväntekeväisyyttä.

Vanhusten ja Lasten Tuki -säätiön rakennuttamia ns. "tukikotitaloja" on kahdeksalla paikkakunnalla ja niissä asuntoja yhteensä lähes 300: Kotka (1982) 44 huoneistoa, Turku (1986) 48 huoneistoa, Kuopio (1987) 39 huoneistoa, Lahti (1990) 57 huoneistoa, Tampere (1990 ja 1999) 20 huoneistoa, Jyväskylä (1992) 31 huoneistoa, Oulu (1994) 38 huoneistoa ja Rovaniemi (1997) 21 huoneistoa. Säätiö vastaa talojen kustannuksista ja kuntien sosiaalitoimet valitsevat niihin asukkaat. Lisäksi säätiö harjoittaa tukikotitaloissa laajaa vanhusten ja lasten sosiaalista hoiva- ja virkistystoimintaa.

Pro Humanitate Säätiö ja Humanitas-Seura jakavat vuosittain kymmeniä tuhansia euroja avustuksia kymmenille yksittäisille avuntarvitsijoille, kuten sotaveteraaneille, invalideille, vammaisille, vanhuksille ja aistiviallisille. Lisäksi Pro Humanitate Säätiö tukee tieteellistä tutkimustoimintaa. Vuonna 2014 vapaamuurarit lahjoittivat Lastensairaalalle 600.000 €.

 

Miksi vapaamuurareista puhutaan pahaa?
 

Vapaamuurariudella on alkuajoista lähtien ollut vas­tus­ta­jia. Kun Oxfordin yliopiston professori Robert Plot vuonna 1686 ilmestyneessä kirjassaan ”Staffordshiren luonnon­historia" mainitsi, että vapaamuurarit esiintyvät rituaalinäytelmissään Sa­lo­mon temppelin rakentajina, hän katsoi tämän osoittavan, että vapaamuurarius liittyi juu­talaisuuteen. Siitä alkaen juutalaisten vainot ja vapaamuurarien vai­not ovat kulkeneet käsi kädessä.

Toinen syy vapaamuurarien vainoihin lienee istuntojen salaperäisyys, mikä on saanut ulkopuoliset otaksumaan, että vapaamuurariudessa on jotain laitonta tai epämoraalista, kun ne on pidettävä ulkopuolisilta salattuna. Vapaamuurarien omat todistelut siitä, että salattavaa ovat ainoastaan rituaalien yksityiskohdat, ei ole kyennyt vakuuttamaan ulkopuolisia, joiden negatiiviset asenteet ovat synnyttäneet erilaisia harhaluuloja ja syytöksiä.

Katolinen kirkko

Paavi Klemens XII julisti 1738 vapaamuurarit kirkonkiroukseen kyseenalaisin perustein: "vapaamuurarius oli avoin kaikkien uskontojen miehille, vaati vakuutuksia, kielsi pappien määräysvallan ja piti salaisia kokouksia", Vuonna 1751 paavi Benedictus XIV esitti kirkonkiroukselleen yhtä heppoisia perusteita: "tekojen vaikutus pelastumiseen, vakuutusten vaatiminen, toiminnan salaisuus, uskontojen samanarvoisuus, mahdollinen uhka kirkolle ja valtiolle". Kirkonkirouksia ja samankaltaisia perusteluja on toistunut muutamien vuosikymmenten välein toistakymmentä kertaa. Vielä vuonna 1983 Saksan katolisten piispojen kokous ilmoitti ”mo­raa­lisen kiellon vapaamuurarijärjestöön liittymisestä” olevan edelleen voimassa. Kielloista huolimatta katolisissa maissa on kymmeniä tuhansia vapaamuurareita.
 

Muslimit

Vapaamuurarius on pääsääntöisesti kielletty muslimimaissa. Ainoat poikkeukset ovat Turkki, Marokko ja Libanon. Islamin kielteinen suhtautuminen vapaamuurariuteen alkoi 1738 Paavi Klemens XII:n pannaan julistuksesta. Islamin teologit totesivat, että jos paavi on tätä mieltä, niin kai siinä on jotain perää, ja niin he suosittelivat Ottomaanien imperiumin sulttaanille Mahmud I:lle, että myös hän kieltäisi vapaamuurariuden. Näin tapahtuikin ja siitä lähtien ”vapaamuurari” merkitsi islamilaisessa maailmassa ”ateistia”. Vuonna 1978 islamin lakeja tulkitseva vaikutusvaltainen ”Islamilaisen Lainkäytön Kollegio”, Islamic Jurisdictional College (IJC) julkaisi murskaavan kielteisen mielipiteensä vapaamuurareista. Kollegion raportin mukaan vapaamuurarit ovat juutalaisuuteen pohjautuva, poliittinen järjestö, jonka tarkoituksena on harhauttaa uskovat pois islamista. Raportista ilmenee, että ”Vapaamuurarijärjestö värvää riveihinsä valtiollisia ja liike-elämän johtajia … sen salaisia haaraosastoja ovat muiden muassa Lions- ja Rotary-järjestöt ... sillä on selvä yhteys kansainväliseen sionismiin ja se on vaikuttanut korkeisiin arabivirkamiehiin Palestiinan kysymyksessä juutalaisten hyväksi”. Lopuksi Kollegio toteaa, että ”Jokainen muslimi, joka liittyy vapaamuurareihin, tietäen sen todelliset tavoitteet, on vääräuskoinen islamin edessä”. Tämäkään kielto ei ole estänyt omilla aivoillaan ajattelevia muslimeja liittymästä vapaamuurarlooseihin. Heitä on myös Suomessa. Kun muslimi osallistuu vapaamuurari-istuntoon, alttarille asetetaan Raamatun rinnalle Koraani.

Fasistit ja natsit

Italian diktaattori Benito Mussolini aloitti vapaamuurareiden vainoamisen 1923 tuhoamalla loosihuoneistoja ja vapaamuurarikirjastoja. Vuonna 1925 hän lakkautti kaiken vapaamuurarillisen toiminnan ja määräsi tunnetut vapaamuurarit vangittaviksi.

Erich Ludendorff (1865–1937) oli huomattava Saksan keisarikunnan kenraali ensimmäisessä maailmansodassa. Hän päätteli, että suurimmat maailman ongelmat johtuivat juutalaisista ja vapaamuurareista. Vuonna 1920 hän kirjoitti teoksen ”Vernichtung der Freimaurerei durch Enthüllung ihrer Geheimnisse” (”Vapaamuurariuden tuhoaminen sen salaisuudet paljastamalla”), josta tuli sittemmin anti-vapaamuurarien pääasiallinen lyömäase. Vuonna 1924 Ludendorff valittiin Reichstagiin natsipuolueen edustajana.

1930-luvulla Adolf Hitler ja muut kansallissosialistit julistivat vapaa­muurarien olevan kansainvälisen juutalaisuuden käskyläisiä, minkä vuoksi he halusivat tuhota vapaamuurarit. Hermann Göring kirjoitti 1933, että ”… kansallissosialistisessa Saksassa ei ole tilaa vapaamuurareille”. Heti Hitlerin noustua valtaan 1933 hän antoi lakkauttaa kaikki kymmenen Saksan suurloosia. Gestapo takavarikoi suurloosien jäsenluettelot, minkä jälkeen monet tunnetuista vapaamuurareista vietiin keskitysleireille. Gestapo takavarikoi myös vapaamuurarikirjastojen teokset ja loosien muurarilliset esineet. Niistä osa asetettiin yleisön nähtäville ”Anti-muurarilliseen näyttelyyn”, jonka Josef Göbbels avasi Münchenissä 1937.

Hitler laajensi vapaamuurarivainoja Itävaltaan maan jouduttua Saksan miehittämäksi. Wienin useiden loosien mestarit pidätettiin ja vietiin keskitysleireille. Vapaamuurarien pidätykset jatkuivat myös Puolassa, Norjassa, Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa sitä mukaa, kun maat joutuivat saksalaisten valtaan. Ranskassa Vichyn hallitus määräsi Ranskan kummatkin suurloosit hajotettavaksi ja takavarikoi niiden omaisuuden, joka myytiin huutokaupassa. Tarkkaa määrää Hitlerin toimesta vuosina 1938-40 surmattujen vapaamuurarien määrästä ei ole, mutta luvun arvellaan olevan vähintään 80.000.

Suomen jouduttua Saksan sotilaalliseen vaikutuspiiriin kauttakulkusopimuksen vuoksi myös meillä alettiin tuntea pelkoa vapaamuuraritoiminnan jatkamisen mahdollisuuksista. Suoranaista painostusta Saksan taholta ei esitetty, mutta ulkopoliittisesta tilanteesta johtuen Suomen hallituksen taholta esitettiin joulukuussa 1940 vapaamuurareille toivomus loosien toiminnan keskeyttämisestä väliaikaisesti. Vapaamuurarit keskeyttivätkin kaiken toimintansa vapaaehtoisesti maaliskuusta 1941 tammikuuhun 1945 saakka.


Suomen äärioikeisto

1930-luvulla Suomessa syntyi saksalaisen anti-vapaamuurarillisen kirjoittelun vanavedessä vapaamuurariuden vastaisia liikkeitä, joista näkyvimpiä olivat äärioikeistolainen IKL lehtineen (Tapparamies, Siniristi ja Nationen) sekä kirkolliset lehdet Herättäjä ja Kotimaa, ”Viitasaaren Isänmaallisen Kerhon” lentokirjaset sekä eversti Paavo Susitaival kirjoituksineen. Yksi kirjoittelussa esiintynyt aihe oli ns. Tattarisuon tapaus vuonna 1931, jolloin Tattarisuolta löydettiin 19:stä eri vainajasta irrotettuja ruumiinosia. Syyllisiksi keksittiin vapaamuurarit, jotka muka olivat salaisissa menoissaan käyttäneet ruumiinosia. Asiassa järjestettiin poliisitutkinta, jonka aikana ta­pausta riepoteltiin lehdistössä laajalti. Vapaamuurarit todettiin syyt­tömiksi, mutta päätöksestä valitettiin ja se kävi läpi kaikki oikeusasteet. Lopulta 1934 korkein oikeus vahvisti tuomion, jossa neljä henkilöä todettiin syyllisiksi. Kukaan heistä ei ollut vapaamuurari tai edes missään tekemisissä vapaamuurarien kanssa.


Luterilainen kirkko hyväksyy vapaamuurarit

Kristittyjen protestanttinen valtavirta hyväksyy vapaamuurariuden, mutta fundamentalistikristittyjen ja eräiden kristillisten liikkeiden piiristä löytyy kiivaita vastustajia sekä Suomessa että ulkomailla.

Suomessa Kirkon tutkimuskeskuksen toimesta on selvitetty vapaamuurariutta. Tutkijalle annettiin poikkeuksellisesti käyttöön kaikki rituaalikirjat ja muu sellainen aineisto, jota yleensä ei anneta ulkopuolisille. Tutkimusraportissa (Harri Heino: ”Vapaamuurarius ja kris­tinusko”, 1986) todettiin, että vapaamuurarius ei sisällä mitään kris­tinuskon vastaista. Toisessa Kirkon tutkimuskeskuksen tut­kimuksessa (Harri Heino: ”Mihin vapaamuurari uskoo? Suomalaisten vapaamuurarien arvot, etiikka ja uskonnollisuus”, 1995) vapaamuurarien todettiin olevan aktiivisempia evankelisluterilaiseen kirkon jäseniä sekä kunnioittavan yhteiskunnan eri instituutioita, hyviä tapoja, perhettä, humanitääristä toimintaa sekä yksinkertaisia ja luonnollisia elämäntapoja enemmän kuin suomalaiset miehet keskimäärin.

Ortodoksisen kirkon kielteinen suhtautuminen va­paa­muurareihin vaihtelee eri maissa. Suomen ortodoksisen arkkipiispan näkemyksen mukaan maallikot voivat kuulua vapaamuurarilooseihin, mutta papit eivät. Luterilaiset, reformoidut ja anglikaaniset kirkot hyväksyvät pääsääntöisesti vapaamuurariuden myös papeilleen.

 

Miten vapaamuurariksi pääsee?


Vapaamuurariloosin jäseneksi voi pyrkiä kuka tahansa mies, joka:

  • on täysi-ikäinen,
  • on elämäntavoiltaan ja maineeltaan nuhteeton sekä
  • uskoo Jumalan olemassaoloon.

Vapaamuurariksi haluavan tulee tuntea ainakin yksi vapaamuurari niin hyvin, että tämä voi ehdottaa hakijaa johonkin loosiin. Lisäksi jäsenhakemuksessa pitää olla kahden muun vapaamuurarin suositus.

Kaikkia vapaamuurarilooseille esitettyjä jäsenhakemuksia ei automaattisesti hyväksytä, vaan jokainen hakemus on hyväksyttävä loosissa yksimielisesti. Yksikin vastustava ääni siis voi estää jäseneksi pääsyn.

Varsinainen jäseneksi ottaminen tapahtuu vuosisatoja vanhan perinteen mukaisesti tiettyjä juhlallisia rituaaleja noudattaen. Vastaanottomenot ovat periytyneet keskiaikaisista rakentajakilloista eikä niitä ole haluttu nykyaikaistaa. Juhlavuus ja salaperäisyys tekevät vastaanottomenoista ikimuistoisen kokemuksen, jota ei haluta pilata kertomalla niistä etukäteen.

Vapaamuurariloosit ovat yhdistyksiä, joista voi halutessaan erota. Loosin jäsenyydestä voidaan myös erottaa, jos jäsen esimerkiksi on jättänyt maksamatta jäsenmaksunsa tai jos hänet on oikeudessa tuomittu rikoksesta vapausrangaistukseen. Viimeksi mainittu erottamissääntö kuvastaa sitä, että kaikilta vapaamuurareilta edellytetään nuhteetonta elämäntapaa.

 

>> Usein kysyttyä vapaamuurariudesta (linkki Suomen suurloosin sivulle)


>> Tunnettuja vapaamuurareita
 

>> Nettiluentoja

Loosisali Kuninkaantien Killassa Vantaalla


Vapaamuurariuden 1. asteen saavuttanutta sanotaan oppilasmuurariksi ja 2. asteen saavuttanutta veljesmuurariksi.
 



 

 

 


.


.

Vanha vapaamuurariesliina Englannista 1700-luvulta




.





.

Vanha skottilaisen riitin esiliina (ei käytössä Suomessa)






 

 

 

 

 

 



.




.










 



 


 




.




.












.

Leo Taxilin nimellä esiintynyt huijari erehdytti 1890-luvulla Paavi Leo XIII:n antamaan neljä vapaamuurariutta vastustavaa bullaa. Taxilin keksimien tarinoiden pääidea oli, että vapaamuurariloosit olivat Saatanan johtamia koulutus- ja juonittelukeskuksia. Hänen vapaamuuraareita mustamaalanneet luentonsa keräsivät runsaasti yleisöä.

Vuonna 1897 Taxil ilmoitti yllättäen, että kaikki hänen vapaamuurariudesta kertomansa oli silkkaa keksittyä valhetta. Hän kiitti paavia ja katolista kirkkoa avusta ja sanoi ainoastaan halunneensa näyttää maailmalle, kuinka helppoa on huijata ihmisiä. Tästä huolimatta Taxilin perättömät tarinat jäivät elämään ja ovat siitä lähtien olleet anti-vapaamuurarillisten kirjoitusten ja nykyisin myös nettisivujen suosittua sisältöä.




.












.




.


















.









.





























.







.


Kolkuttavalle avataan